Ihottumaisen siitostamman loimitus

[ihis]

Hyvät neuvot tarpeen, miten onnistuu varsallisen tamman loimitus? Onko jollain kokemusta, ite mietin että sitten varsa repii loimen ja jää kiinni siihen yms. Kuinka onnistuu todrllisuudessa?

[humppa]

Ihottumaloimesta ei kokemuksia, mutta toissapäivänä just kattelin kun meidän tallilla oli tamma loimitettu sadeloimella ja varsa työnteli päätään helman alle päästäkseen tissille. Jalkalenkit toki oli poistettu.

[mutku]

Miksi teillä on ihottumainen siitostamma? Ihottuma kun on periytyvää niin kannattaako sellaista astuttaa? Itse en astuttaisi.

Loimi ei varmaan ole hyvä varsan kanssa, loukkaa ja sotkeentuu pian niihin naruihin kun niitä ei voi pois ottaa, mutten menee koko idea loimituksesta.

[koo]

Ihottuman periytyvyydestä ei ole oikeasti mitään tietoa, tällä hetkellä ihottumahevosihmiset (omistajat, kasvattajat, aiheesta kiinnostuneet) ovat tulleet tulokseen, että kesis puhkeaa stressistä, yleensä nuorena alle kymmenvuotiaana. Esim. minun ponillani, jolla on siis kesäihottuma, ei suvussaan tätä ole -vanhemmat, sisarukset, puolisisarukset ja jälkeläinenkin hankaamattomia. Poni sen sijaan oli nuorena kiertolainen, jota tuon tyyppinen elukka on aivan varmasti stressannut.

[SannaS]

Hmm, kyllä siihen varmasti jotain muutakin tarvitaan kuin stressi, kyllähän sitä joissain suvuissa on enemmän kuin toisissa, ja toiset rodut on alttiimpia kuin toiset. Uskon että tarvitaan herkkyys puhkeamiselle, (geeni?) ja sitten erilaiset olosuhteet vaikuttavat puhkeamiseen (valkuainen ja muu ravinto, aurinko, stressi, polttiaiset, muut elukat...)

Meidän ponille kun tuli niin oli mitä luonnonmukaisimmassa elintilassa kaverin kanssa, laitumella vapaasti, suojaa, suolaa yms tarpeellista. Että en sitten kyllä alkuunkaan osaa ajatella mitä olisi voinut stressata

[koo]

"Olen päätynyt vähän samaan tulokseen, stressi on se pahin. Ja toki varmasti jonkinlainen alttius saada se; herkka hevonen. Kertooko tämä nyt siitä, että hevoset voivat huonosti, niitä viedään ja tuodaan sen suuremmin ajattelematta hevosta itseään ja sen läheisiä hevossuhteita. Ajatelkaas jos ihmiset joutuisivat muuttamaan niin paljon pois jatkuvasti perheensä luota, luomaan uudet suhteet ja taas muuttamaan. Ei varmsti olisi montaa "selväjärkistä" tässä maailmassa. Mutta meidän Vallu on nyt asunut meillä vasta marraskuusta -11, ja loppuelämänsä täällä viettää. Ei tietääkseni monessa paikassa ole ehtinyt elää. Meidän Pim ponin tarina taas; äiti ja tytär (asuivat samassa paikassa) saivat varsat kahden viikon välein samasta orista. Nämä varsat, Pim ja Poks, syntyivät samaan paikkaan, muuttivat meille 3 kuisina samaan aikaan emiensä kanssa. Emät lähtivät vasta 10 kuukauden päästä pois, koska Pim alkoi heräilemään oriuteen, ja Pim ja Poks on siis aina olleet yhdessä ja meillä ja samassa laumassa. Syöneet orgaanisia kivennäisiä ja heinää. Eli elämä ei voisi olla stressittömämpää, mutta poni itse on äärimmäisen herkkä ja stressaantuu jo siitä, kun Poks on päässyt livahtamaan pihattoon Pimin syödessä laitumella ja Pim ei huomaa. Hirnuu ympäri laitumia laukaten kunnes tajuaa mennä katsomaan pihattoon, ja sitten alkaa kiihkeä hoitohetki. Poksia ei voisi vähempää kiinnostaa Eli siis herkät hevoset ovat varmasti niitä kaikista herkimpiä niin ulkoa kun sisältäki... no, se on taas yksi teoria. Ja öljyä menee Pimiinkin päivittäin, niinkun Valluunkin. Toinen tarina on sitten meidän Dante, jota monet voisivat kuvailla rohkeaksi ja vahvaksi hevoseksi. Mutta sinne alle piiloutuu hyvin herkkä pieni hevonen, jolla myös alttiutta kutinaan."

Kopioitu siis suoraan täältä, jossa juttelimme juuri aiheesta. Issikoillahan ongelma on juuri siinä, että Islannissa tuulee --> ei polttiaisia, ja kun tuodaan maahan, jossa niitä on, (Suomi) eivät ole tottuneet niiden puremiin ja täten allergisoituvat herkästi. Toisaalta, onko se miten stressitöntäkään tuoda sieltä hehtaarien luonnonlaitumelta 30 muun ponin kanssa, omasta alkuperäisestä elinympäristöstä täysin vieraaseen paikkaan, ympäristöön, laumaan, hoitoon...

Ja tosiaan, tuo meidänkin pallero vaikuttaa varmasti ihan jokaisen ihmisen mielestä hyvin tasaiselta, mistään välittämättömältä, stressaamattomalta ponilta. Sille on kuitenkin helpotus, kun sen kanssa asiat tehdään oikeastaan aina samalla lailla; sitä ei sidota kiinni, on pihalla aina, saa syödä ruuat yksikseen omassa rauhassa, ei joudu seisoskelemaan turhia paikallaan, sama ihminen tekee aina asiat jne.

[SannaS]

niin sis varmasti stressi on paha tekijä, mutta jos poni on tutussa kotipaikassa laitumella ilman mitään stressiä (elää pihatossa normaalistikin) niin stressi ei voi olla syy siihen ihottuman puhkeamiseen (ellei stressaantunut siitä että sillä on liikaa ruohoa laitumella eikä ehkä ehdi syödä kaikkea...) eli muitakin syitä on oltava jotka sen laukaisevat, ja kiinnostaisi kyllä mikä meillä en syynä on. Olen miettinyt valkuaista yms. Poni on herkkämielinen kyllä, ja selkeästi herkkis kaikin puolin. Mutta silloin kun se ihottuma tuli, niin mitään stressitekijää ei ollut kun ei ollut mitään muutosta suuntaan tai toiseen.