Elämäsi hevonen?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:) :D *green* ;) ;D :cool: îloits' ^hehhee^ *reps* *jppii* *ilo* ^jesh^ *sun* *kukka* *ihQua* :P *pomppia* *hb* *hb2* *<3* *heart* *syd* *heippa* *hurraa* *enkuli* *kumar* :oops: *nolo* :? :shock: *what* :| :/ *kurk* *ounou* *pyor* *piis* *surkea* njäh :( ^surkuli^ *isoitku* *kyynel* *itkut¨ *kuumë* *hali* :evil: :twisted: *grrr* *gr* >:( >:E *muori* *eikä* :roll: *tom* *¨soosoo^ *silmä* *ohmy* *round* *tok* *pois* *kahvi* *väsy* *why^ ^hmm^ *oksu* *;)* hörps *ratsu* :!: :?: :idea: :arrow:
BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä
Katso viestiketjua
   

Laajenna näkymää Katso viestiketjua: Elämäsi hevonen?

Re: Elämäsi hevonen?

Viesti Kirjoittaja Katja » 13 Heinä 2013 18:31

Mun ensimmäinen hevoseni oli Se Hevonen *heart* . Syitä siihen, miksi juuri tämä hevonen on ja tulee varmaan aina olemaan muita tärkeämpi on useita. Yksi niistä lienee se, että olin aika nuori tähän hevoseen tutustuessani ja toinen se, että hevonen asui meillä kotona ainoana hevosena. Aloin hoitaa hevosta ollesssani 13- vuotias, 15- vuotiaana otin sen meille kotiin ylläpitoon ja vuotta myöhemmin ostin itselleni. Mikään harrastehevonen se ei ollut, vaan pikemminkin lemmikki ja ystävä. Hevonen kulki mukanani opiskelupaikkakunnilla ja lopulta sitten nykyiselle asuinpaikkakunnalle. Tämä oli hevonen, jonka karsinassa istuskelin pitkät illat, ihan vaan juttelemassa, rapsuttelemassa ja katselemassa. Sen luokse pakenin teini- iän murheita ja vielä myöhemminkin. 24 vuotiaana jouduin lopetuttamaan rakkaan tammani tapaturman johdosta ja se oli siihen astisen elämäni rankin kokemus. Nyt kuusi vuotta myöhemmin ikävä on jo helpottanut, mutta koskaan en lakkaa ajattelemasta sitä, että Rakkain Hevoseni olisi ansainnut arvokkaamman ja tuskattomamman lopun *isoitku*

On tämän jälkeen ollut muita rakkaita hevosia ja nytkin on, mutta en oikeastaan usko, enkä haluakaan, että yhteenkään tulee enää samanlaista suhdetta. Haluan pitää hevoset harrastuskevereina. Tämä tamma oli jotenkin liian inhimillinen, enkä oikeastaan vaatinut siltä muuta kuin kumppanuutta ja ystävyyttä *heart*

Re: Elämäsi hevonen?

Viesti Kirjoittaja tammatar » 24 Loka 2012 05:56

Mulla on ollut kolme elämäni hevosta. Tämä oma tamma on kolmas, toinen oli lv-tamma ravuri ja eka oli sh-tamma ravuri. (tammoja kaikki? *what* ) Kaikkia olen rakastanut enemmän kuin vain hevosta, ja jokainen on opettanut minulle paljon asioita. Hassu juttu, mulla on ollut pitkäaikaisiakin hoitohevosia vaikka kuinka paljon, siis parikymmentä ainakin, mutta nämä kaksi on ainoat jotka oikeasti muistan ja jotka on merkinneet mulle jotain. Edes mun eka oma hevonen ei ole mitään noiden kahden rinnalla, eikä omat kasvatitkaan. Tämä tän hetkinen oma on ihan eri luokkaa kuin muut, kun sen kanssa ollaan kuljettu yhteistä taivalta 12v, koettu on niin paljon.

Re: Elämäsi hevonen?

Viesti Kirjoittaja koo » 24 Loka 2012 01:07

Tähän saakka eläneen elämäni hevonen on ehdottomasti Puppe. Miksikö? En tuskin tule koskaan tapaamaan samanlaista persoonaa, minulle niin täydellistä ponia, jonka kanssa ei koskaan tullut aika pitkäksi -eikä saanut jäädä haaveilemaan, tai se poni oli jo haaveilemallaan pellolla. Kuvailisin ponia ihan pirun luotettavaksi. En tiedä miksi, koska sitä se ei todellakaan ollut. Tai oli. Pystyin luottamaan, että jos päästän narusta irti, se laukkaa satavarmana karkuun. ;) Toisaalta Pupu oli myös äärettömän mutkaton -pystyin heittämään sen juoksutusliinan nokkaan, ja lähdimme kolmistaan minä-Koo-Pupu lenkille. Jos juoksin, P juoksi vierelläni ja K takanani. Jos kävelin, P laukkaili edestakaisin aina narun päästä päähän. Ja se oli aina niin innoissaan tekemään ihan mitä vain! Sille olisi voinut opettaa ties mitä temppuja, ja ne muutamat kerrat kun sitä ohjasajoin... Ihan mieletön eläin, ja tekisin nyt kaikkeni saadakseni sen takaisin. Ei tosiaan ollut oma, kunhan vain hoidin sitä ensiksi pari vuotta kerran-pari viikkoon, pidin parin vuoden tauon ja sen jälkeen hoidin puoli vuotta 3-7 kertaa viikossa. Valitettavasti sitä vaan ei tajua mitä itsellään on, ennenkuin sen menettää.

Voisin kyllä mainita myös Viven elämääni muuttaneisiin poneihin, yhdessä nuo kaksi juurruttivat ponityttöyden (nimenomaan poni, ei hevoset. Poneissa on sitä... ponia.) ikuisesti elämääni. Mutta jos saisin nyt minkä tahansa vielä hengissä olevan kaviokkaan itselleni Koon rinnalle, se olisi Maikki. Niin täydellisen epäsopiva poni minulle, ja niin ihanan haastava. Toisaalta, myös Syppe, lyhytaikainen vuokraelukkani, olisi aivan täydellinen projekti. Mielettömän herkkä ja väärinymmärretty eläin, josta tulisi mitä mainioin kaulanarumaasto"poni" -säkää tosiaan on yli 175cm...
Mutta en valita; minulla on tällä hetkellä käsissäni oikeasti ihan mieletön elukka, ja vaikka se vituttaakin suurimman osan ajastaan, on se antanut minulle niin paljon ja heittänyt elämäni ihan toiseen suuntaan, etten voi edes käsittää. Tuosta en luovu ennenkuin on pakko, eikä se lähde minulta enää muualle kuin lihatiskiin tai koiran ruuaksi.

Elämäsi hevonen?

Viesti Kirjoittaja hmmh » 23 Loka 2012 23:26

Onko joku hevonen (oma tai ei) ollut juuri se Elämäsi Hevonen? Miksi?

Ylös

cron